Rasti-Nokia ry

Harjoituksia on tarjolla kaikenikäisille ja taitoisille, Helposta - vaativaan.

Tämä on latusuunnistusharjoitus:

Suunnistajalle annetaan kartta, jossa ei ole ratamerkintöjä.
Hänen tehtävänsä on seurata latua ja merkitä sen varrelta löytyvien rastien paikat karttaan neulanpistolla.
Merkintää varten rastilla on neula ja värikynä, jolla pisto varmennetaan.

Ladulta ei saa poiketa. Periaatteessa myös takaisin päin palaaminen on kielletty, mutta harjoituksessahan sitä ei valvo kukaan (paitsi se, jonka kanssa kolaroit).

Jokaisesta rastin paikannusvirheestä saa sakkoaikaa minuutin kultakin alkavalta millimetriltä (=10 m maastossa). Sakkoaika kokonaan puuttuvasta rastista (ja maksimisakko väärin merkitystä) on 15 minuuttia. Suoritus painottuu siis vahvasti kartanluvun puolelle.

Koko ladun pituus on 5,65 km. Se on hiihtämällä tehty metsälatu ja sellaisena aika hidas. Vain kohdissa, jossa se haaraantuu Koukkujärven koneladuilta, on muutama kuitunauha merkkinä. Muuten se on ainoa latu siellä, missä se kulkee. Kohdissa, joissa latu palaa koneladulle, ladun kulku antaa vihjeen siitä, kumpaan suuntaan pitää lähteä, ilman kummempia viitoituksia.

Ladun alkuosa on vaativin sekä fyysisesti (pehmeäpohjainen ylämäki) että suunnistuksellisesti. Harjoitusta voi "lyhentää" hiihtämällä konelatua sopivaan aloituskohtaan ja jatkamalla siitä loppuun. Mahdollisuuksia on (1,74 +) 3,9 km, (1,74 +) 3,5 km tai (1,53 +) 1,87 km. Myös lopussa voi oikaista, mutta se ei tuo vastaavaa helpotusta.

Suunnistustaidollisesti latusuunnistus on varsin vaativaa. Helpomman version saa ottamalla kartan, johon ladun kulku on merkitty oranssilla viivalla. Silloin on kysymyksessä latuviivasuunnistus. Ladun mäkipaikoissa on pieniä "serpentiinejä", joita viiva ei seuraa kovin pikkutarkasti (etkä ehkä sinäkään).

Koko ladun noususumma on 170 m ja suurin korkeusero 58 metriä. Pehmeällä ladulla suksien on syytä olla hyvin pitäviksi voidellut. Suurisompaiset sauvatkin ovat hyödyksi. Jos on valinnan varaa, ihan paraskuntoisia kilpasuksiaan ei tarvitse käyttää. Kyseessähän on harjoitus, ei kilpailu. Jos haluat mennä reitin lumikengillä, sekin käy päinsä, mutta vasta hiihtäjien jälkeen. Alun ylämäkiosuuksilla niillä pärjää varmasti vaudissa, mutta lopun laskuvoittoisilla ei.

Pätevin suunnistusvarustus lajiin on hiihtosuunnistajan "lintulauta", jonka päälle on teipattu aaltopahvi ja johon on kiinnitetty kompassi. Kartta kiinnitetään tähän pahviin teippaamalla tai kuminauhoilla. Pahvia vasten on helppo painaa neulalla paikannusreikä. Kompassi on tarpeellisempi kuin hiihtosuunnistuksessa. Karttatelineen on hyvä olla niin taittuva, että sen saa käännetyksi pois näkyvyyttä haittaamasta ladun vaikeimmissa kohdissa. Muuten harjoituksen luonteeseen kuuluu, että kartanluku on jatkuvaa, koska se kuluttaa vähemmän aikaa kuin uudelleen paikantaminen "kartalta tippumisen" jälkeen.